maanantai 16. joulukuuta 2013

Näin minä koristelen joulupiparit



Olen jo useana jouluna tehnyt mitä erilaisempia joulupipareita, joita ystävien lapset ovat saaneet joulumuistamisena. Parina viime vuotena teemana on ollut Angry Birds, nyt piti keksiä jotain muuta. Fb:ssä sain ihania vinkkejä ja niistä tartuin heti Itse Ilkimykseen ja tarkemmin minioneihin. Niinpä olen sitten pakertanut minionien kimpussa aika montakin tuntia. Kaikenkaikkiaan erilaisia pipareita on käsistäni valmistunut kuukauden sisään n. 200!

Olen saanut kyselyitä teenkö pipareita tilauksesta. Nyt tiedän, että en tee. Mutta sen sijaan päätin tehdä ohjeistusta siitä miten minä tuon kaiken teen. Tässä se nyt tulee. Ensi vuonna jokainen teistä osaa tehdä hienoja pipareita!

Ensiksi haluan kuitenkin muistuttaa, että en ole milläänlailla ammattilainen. Kaikki tämä on oikeastaan opittu kantapään kautta. Kokeilemalla ja kokeilemalla, uudestaan ja uudestaan. Lisäksi ohjeet eivät ole ammattimaiset, otin vain muutamia vaihekuvia, joiden avulla yritän nyt teille esittää kuinka minä teen koristellut piparit.

Ensimmäisenä tarvitaan luonnollisesti taikina. Olen tässä suhteessa laiska ja käytän aina kaupan valmista taikinaa. En ole itse asiassa koskaan tehnyt taikinaa itse. Pitäisi varmaan joskus kokeilla.
Piparit paistetaan aivan normaalisti. Tosin, jos tekeillä on jotain erikoispipareita, ei valmiita muotteja useinkaan ole tarjolla. Tällöin muotiksi sopii ihan tulostettu paperi ja veitsi. Jokainen pipari veistetään paperimuotin avulla reunoja mukaillen.


Kun piparit ovat jäähtyneet, voidaan aloittaa koristelu. Itse käytän itsetehtyä pikeeriä eli munanvalkuaisen ja tomusokerin seosta. Tähän voidaan lisätä myös esim. sitruunan mehua, mutta  usein jätän senkin pois. Mittasuhteet ovat sitä miltä tuntuu, eli en osaa sanoa paljonko yhteen munan valkuaiseen menee tomusokeria. 

Alun vatkaamiseen kannattaa käyttää sähkövatkainta. Kannattaa lisätä tomusokeria vähän kerrallaan ja tunnustella pikeerin koostumusta. Kun pikeeri alkaa oleen tasaista ja vielä suht löysää sähkövatkaimen voi siirtää sivuun ja jatkaa ihan lusikalla sekoittamista. Näin pystyy paremmin tarkkailemaan pikeerin paksuutta. Pikeeri saa olla paksua, mikäli tekee pursotuksia ja ohutta, mikäli tekee esim. täyttöjä. Mikäli pikeeristä halutaan jotain muuta kuin valkoista, tässä vaiheessa lisätään myös väriaine.




Elintarvikevärejäkin on monenlaisia. Marketeista saatavat ovat usein nestemäisiä ja mielestäni kovin heikosti värjääviä. Näitä saa siis laittaa usein tosi paljon, ennenkuin väri muuttuu. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että nestettäkin tulee samalla enemmän ja esim. pikeerin koostumus muuttuu (löysemmäksi). Leivontakaupoista löytyy parempia värejä. Värjäämistarkoitukseen parhaimpia ovat pastavärit (kuvassa kaksi oikeanpuolimmaista). Nämä ovat geelimäisiä värejä, joita ei tarvita paljoakaan. Lisäksi löytyy myös jauhemaisia tomuvärejä, joita taas voi käyttää mm. maalaamiseen ja muuhun koristeluun. Pieniin yksityiskohtiin ja nopeisiin juttuihin elintarviketussi on oiva väline.


Varsinainen piparin koristelu aloitetaan pursottamalla reunoja. Minioneissa aloitin housuista. Reunoja varten pikeerin tulee olla suht jämäkkää, muttei kuitenkaan liian jäykkää. Pursotukseen käytän pientä minigrippussia, jonne leikkaan pienehkön reiän kulmaan. Joskus reiän kokoa täytyy suurentaa, riippuen haluaako ohuen vai paksumman reunan.  Sitten vaan pursottamaan. Tämä voi tuntua vaikealta ja vaatiikin varmasti harjoittelua, jotta pikeerin saa tasaisesti pursotettua. Kärsivällisyyttä. Jos pipareita on useita, niin sarjatyönä kaikille ensin tämä vaihe valmiiksi.


Ohut reunus kuivuu melko nopeasti, mutta heti sitä ei kannata alkaa täyttämään. Eli malttia tarvitaan. Sen sijaan muita reunoja voi hyvin pursotella. Minionit saivatkin seuraavaksi silmälasit, hiukset ja kädet.


Kun reunat ovat tarpeeksi kuivat, voidaan aloittaa täyttö. Täyttöä varten pikeerin tulisi olla löysempää. Tällöin se levittyy tasaisemmin. Erityisesti isoissa pinnoissa tästä on etua. Pienissä, kuten nyt minionin silmissä, pikeeri voi olla myös hiukan paksumpaa. Ohuessa pikeerissä nimittäin on se vaara, että se jää liian ohueksi ja kuultaa kuivuttuaa läpi.

Pieniä kohtia täyttäessäni käytän coctailtikkuja apuna. Niiden avulla otan vähän pikeeriä ja levitän täytettävään alueeseen. Isompia alueita täytettäessä kaadan pikeeriä ensin lusikalla alueen sisälle ja sitten coctailtikulla siirtelen kohti reunojan. Tässä vaiheessa reunojen tulee olla hyvin kovettuneita, muuten reunat ei pidä tai väri pääsee leviämään. Toki virheitä sattuu, vaikka reuna olisikin hyvä. Silloin ylimennyt pikeeri kannattaa heti pyyhkiä pois, niin homma pääsee taas jatkumaan, eikä kukaan huomaa mitään.


Nyt takana on jo monta eri vaihetta ja usein piparitkin ovat moneessa eri vaiheessa. Tai näin ainakin minulla.


Nyt voi taas tehdä paksumpaa pikeeriä ja pursottaa reunoja. Kunnon kuivumisen jälkeen on vuorossa jälleen täyttö ja sitten minionit alkaakin olla viimeistelyä vaille valmiit.


Näissä pipareissa viimeistely tarkoittaa ruskeita silmiä, nappia haalareihin sekä suuta. Ruskeat silmät tein tomuvärillä maalaten. Sopivan laimean värin saa kun tomuväriin lisää sopivasti vettä. Maalaamisen voi toki tehdä myös pastaväreillä, mutta niitäkin kannattaa laimentaa, muuten ovat niin vahvoja. Napin ja suun tein helposti tussilla.


Noin, valmista tuli!



Prosessiin kannattaa varata aikaa. Jos mielit pipareita heti täksi päiväksi, niin ei onnistu. Huomiseksikin on haastavaa, jos on isoja alueita täytettävänä. Minä tein tätä minioni armeijaa viisi päivää. Joka päivä vähintään tunnin, yleensä pari tuntia, eli kyllä tämä kysyy aika pitkää pinnaa.

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana armeija!!! Kärsivällisyyttä on kyllä vaatinut... :)

    VastaaPoista
  2. Voi hyvänen aika miten hienoja!

    VastaaPoista
  3. Ihana ohje. Näillä pääsee varmasti alkuun.

    VastaaPoista